Merkityksen vaikeus

   Tanskalaisen Janne Tellerin lukuisia palkintoja voittanut romaani Yhtään (Intet, 2000) herätti julkaisunsa jälkeen kiivasta keskustelua Pohjoismaissa poikkeuksellisella aiheellaan. Kirjassa Teller pohtii olemassaolon merkitystä ja vaikeutta 13-vuotiaiden nuorten näkökulmasta tuoden esiin rajuja puolia myös yhteisöllisyyden voimasta, kapitalistisuudesta ja ihmisyyteen kuuluvasta epävarmuudesta. Yhtään on Tellerin toinen täyspitkä romaani. Tellerin töitä on käännetty yli 13 kielelle ja sovitettu muun muassa näytelmiksi.

   7-luokkalainen Pierre Anton ilmoittaa syyslukukauden ensimmäisenä koulupäivänä tulleensa siihen tulokseen, ettei millään ole mitään merkitystä. Siksi mitään ei myöskään kannata tehdä. Poika jättää poistuessaan luokan oven auki ja muuttaa luumupuuhun, jonka oksilta käsin hän valistaa päivittäin luokkatovereitaan kaiken merkityksettömyydestä.

   Ei kestä kauaa ennen kuin luokka toteaa, että jotain on tehtävä. Kun Pierre Antonia ei saa pois luumupuusta edes kivittämällä, on keksittävä jokin tapa osoittaa, että merkityksellisiä asioita on olemassa. Tästä yrityksestä alkaa vaarallinen leikki, merkityksen kasan kokoaminen, johon jokainen lapsista antaa toisten käskystä jotain itselleen merkityksellistä. Uusien sandaalien ja maastopyörän seuraksi kasaan päätyvät lopulta niin Jeesus risteineen, Elisen kuollut pikkuveli, Jan-Johanin etusormi kuin Sofien neitsyyskin. Teller käyttää kertojanaan erästä luokan tytöistä, ja katkonainen, painokas teksti vie lukijan uskottavasti nuorten ajatuksiin.
  

   Oikeastaan sama tarina on kaikessa absurdiudessaan ja selkäpiitä karmivassa konkreettisuudessaan jokaiselle tuttu. Herättipä merkityksen pohtimisen ihmisen mielessä sitten Pierre Anton, uskonto tai oma epäilys, tietyssä vaiheessa kehitystään ihmisen on maksettava hinta ymmärryksestään ja pohdittava, miksi mitään ylipäänsä tehdään. Kun unohdetaan yleisesti hyväksytyt ajatusmallit siitä, että elämä ja siinä eteneminen olisivat itsessään arvokkaita asioita, voi törmätä ajatukseen, etteivät yhden ihmisen elämä ja tälle tärkeät asiat välttämättä merkitse mitään toiselle ihmiselle. Juuri merkityksen subjektiivisuus vaikeuttaakin minkäänlaisen merkityksen olemassaoloon uskomista, ja varsinkin kirjan varhaismurrosikäisille päähenkilöille on vaikeaa hyväksyä tietty ihmisyyteen kuuluva itsepetos.

   Kun merkityksen kasa tulee lopulta ilmi medialle kaikessa irvokkuudessaan, jokainen kirjan nuorista uskoo, että he ovat lopulta löytäneet merkityksen. Mitä enemmän tiedotusvälineitä heidän pieneen kotikaupunkiinsa virtaa, mitä enemmän haastatteluja tehdään ja kuvia otetaan, sitä vahvempaa on jokaisen luovutetun asian tärkeys. Ulkomaisen taidemuseon mukaan löydetty merkitys maksaa tasan 3 500 000 dollaria, ja nuoret päättävät myydä kasan. Romaanin loppu tiivistyy tähän päätökseen; Pierre Anton suostuu lopulta laskeutumaan puustaan tullakseen katsomaan kasaa, mutta pilkattuaan muita nuoria kasan myymisestä poika tuleekin hakatuksi kuoliaaksi.

   Romaania voidaan syystä pitää rajoja rikkovana. Nuorille suunnattu kirjallisuus on harvoin yhtä pohtivaa ja laadukasta, ja Tellerin ansioksi on luettava myös nuoria lukijoita huomioiva tyyli. ’Yhtään’ on vakavasti otettava nimi, se on periksiantamaton, se ei neuvottele tai tee kompromisseja. Niin eivät tee kirjan nuoretkaan, ja toisiaan jatkuvasti kasvavaan merkityksen todisteluun lietsovat päähenkilöt vaativat maailmalta konkreettisia todisteita ilmiöstä, josta ihminen voi tehdä tiliä vain itselleen. Kuten Pierre Anton totesi, jos millään ei ole mitään merkitystä, elämä ei kannata. Kenties kirjan äärimmäisyyksiin menevät tapahtumat havainnollistavat, mikä lukijasta itsestään on merkityksellistä, ja niin lopulta on mahdollista löytää merkitys, jota kirjan henkilöt eivät tavoittaneet.

   Merkityksettömyyden tunne on nykymaailmassa, keskellä globaalia politiikkaa, mielenterveysongelmia, sairauksia ja vaatimuksia, yleisempää kuin koskaan aiemmin. Kenties merkitys on kätkeytynyt kaikkien sitä kuvastamaan luomiemme ilmiöiden – hyvän palkan, muodin, laajan ystäväpiirin – lomaan, ilmiöiden, jotka eivät sinällään voikaan kuvastaa todellisia motiivejamme ja arvojamme. Jos Yhtään auttaa yhtäkään lukijaa ymmärtämään paremmin oman elämänsä merkityksiä, sillä on arvokas sanoma yhtä varmasti kuin sanan ’yhtään’ luomalla tyhjiöllä.