Kurjet

   Hiljennyn kuuntelemaan avoimesta ikkunastani kaikuvaa maailmaa, joka ei ole koskaan hiljaa, ja kuvittelen moottoritien valituksen kurkien huudoiksi niiden palatessa kesäksi pohjoiseen.

Yöpakkanen

Kuu on noussut niin korkealle, etten voi enää nähdä sitä ikkunastani. Tahtomattani se tekee oloni surumieliseksi, yksinäiseksikin. Kadut ovat vaienneet, ja kaipaan jonnekin, missä tiet eivät hiljene öisin.