Krusifiksi

Läikytin pöydälle kahvia,
hän piirsi siihen kynnellään ristin
Krusifikseja
ohimenevän maailman
tummissa silmissään, hiuksissaan
suklaakakun murusia
vielä suupielissä;
En tahdo huomauttaa
paitsi saadakseni kenties viedä
sormeni hänen huulilleen - 
Hän on kaunis noin
Erityisesti noustessaan,
lähtiessään

Harvoja totuuksia

Varmastikaan et enää muistaisi, jos kertoisin

miten epämääräisen lähelle, ikuisesti tarkentumattomina

toisiamme pääsimmekään

Tuskin tahtoisit kuulla, kuinka

etsimme toisiamme, yrittäen itse asiassa

vangita oman peilikuvamme,

toteuttaa jokaisen ihmismielen

hullun janon itseemme

kaltaistemme kautta, lasiseinien lävitse

Tänään – ja jokaisena päivänä tätä ennen

mietin, yritätkö koskaan piirtää minua näin

ja häpeän

mutten voi pyytää anteeksi, kuinka 

sietämättömästi

etsin unohtuneita sanojasi

jokaiselta vajaaksi jääneeltä riviltä

Koskaan emme niiden päivien jälkeen

ole käyneet yhtä lähellä

harvoja totuuksiamme

joiden tavoittelemisestakin

aikanamme luovuimme

Sillä niin kävi, että kun kasvoimme

meissä syttyi hehku kuolemattomaan