Varmastikaan et
enää muistaisi, jos kertoisin
miten epämääräisen
lähelle, ikuisesti tarkentumattomina
toisiamme
pääsimmekään
Tuskin tahtoisit
kuulla, kuinka
etsimme toisiamme,
yrittäen itse asiassa
vangita oman
peilikuvamme,
toteuttaa jokaisen
ihmismielen
hullun janon
itseemme
kaltaistemme kautta, lasiseinien lävitse
Tänään – ja
jokaisena päivänä tätä ennen
mietin, yritätkö
koskaan piirtää minua näin
ja häpeän
mutten voi pyytää
anteeksi, kuinka
sietämättömästi
etsin unohtuneita
sanojasi
jokaiselta
vajaaksi jääneeltä riviltä
Koskaan emme niiden päivien jälkeen
ole käyneet yhtä lähellä
harvoja totuuksiamme
joiden tavoittelemisestakin
aikanamme luovuimme
Sillä niin kävi,
että kun kasvoimme
meissä syttyi
hehku kuolemattomaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olit? Kiitos kommentista!