Kuolleita kulmia

Olen nähnyt tämän huoneen toisina aikoina

Tiedän, että ikkunan edessä oli silloin

pitsiä ja pellavaa

Ja niiden läpi kiivettyään saattoi katolta

erottaa loputtomia puutarhoja ja järven

Nyt ovat päivät alkaneet

yksi kerrallaan vetäytyä omiin varjoihinsa

Varjoihin, joita seuraan niiden

tehdessä matkaa kuolleisiin kulmiin

Tämä huone elää itseäni enemmän,

valittaa, kaikuu ikäväänsä

valon maalatessa seinät punaisesta

sinisen kautta mustaan

ajovalojen halkomaan

Joitakin aikoja sitten me olimme kauniita

näiden umpeen ruostuneiden kattoikkunoiden alla

Joitakin aikoja sitten me olimme erehtymättömiä

ja vasta sen jälkeen itsejämme

Olen alkanut sammuttaa lamppuni öiksi

enkä tiedä, mitä sen pitäisi kertoa

Kenties, etten jaksaisi

nähdä uniltani tätä huonetta