Olen nähnyt tämän
huoneen toisina aikoina
Tiedän, että
ikkunan edessä oli silloin
pitsiä ja pellavaa
Ja niiden läpi
kiivettyään saattoi katolta
erottaa loputtomia
puutarhoja ja järven
Nyt ovat päivät
alkaneet
yksi kerrallaan
vetäytyä omiin varjoihinsa
Varjoihin, joita
seuraan niiden
tehdessä matkaa
kuolleisiin kulmiin
Tämä huone elää
itseäni enemmän,
valittaa, kaikuu
ikäväänsä
valon maalatessa
seinät punaisesta
sinisen kautta
mustaan
ajovalojen
halkomaan
Joitakin aikoja
sitten me olimme kauniita
näiden umpeen
ruostuneiden kattoikkunoiden alla
Joitakin aikoja
sitten me olimme erehtymättömiä
ja vasta sen
jälkeen itsejämme
Olen alkanut
sammuttaa lamppuni öiksi
enkä tiedä, mitä
sen pitäisi kertoa
Kenties, etten
jaksaisi
nähdä uniltani
tätä huonetta
todella voimakkaita tekstejä.
VastaaPoistaTeit sen taas - pysäyttävän hieno!
VastaaPoistaOi, hurjasti kiitoksia jälleen!
PoistaVautsi mitä teksti kirjoitat! :O ♥
VastaaPoistaVoi miten kaunis teksti, olet todella taitava kirjoittaja!
VastaaPoista