Meri huokaili kallionkoloissa. Taivas oli valkoinen pilvistä ja niiden takana hohtavasta valosta. En voinut erottaa horisonttia, ja hetkittäin annoin itseni luulla, ettei sitä todellisuudessa ollutkaan.
Isä sanoi alas kivuttuani, että tällainen syksy oli merellä. Se kiemurteli savupiipusta ja tukahdutti tulen, takertui pisaroina hiuksiini ja peitti mantereen näkyvistä niin, ettei kauppamatkoja uskaltanut enää tehdä yhtä usein. Niiden loputtomilta tuntuvien päivien iltoina, joina isä uskaltautui vesille säksättävällä moottoriveneellään, minä sytytin ikkunalaudalle kynttilän, vaikka Ned ennustikin, että polttaisin vielä koko mökin. Kynttilän sytytettyäni harhailin ahnaita, sammalen peittämiä kallioita alas rantaan ja istuin kuuntelemassa aaltoja, joiden toisella puolella kenties istui jokin toinen suolavedestä nihkeäihoinen olento. Niin minä opin rakastamaan syksyä.
Upea tunnelma! Melkein alan jo itekin odottaa syksyä. :3
VastaaPoistaTäällä toinen syksyn odottaja. c:
PoistaIhana teksti! Pääsi hyvin sisään tunnelmaan, tosi hyvin kirjoitettu niinkuin muutkin tekstit täällä! :)
VastaaPoistaIhana kuulla, kiitos!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLuin muutamia tekstejä ja tykkäsin ihan kaikista! Kirjoitat tosi kivasti ja luen kyllä sun tekstejä jatkossakin :) Saatan nyt ehkä itsekkin ajatella syksystä hieman positiivisemmin :D
VastaaPoistahttp://juli-aaa.blogspot.fi/
Oi, kiva että innostuit lukemaan! Musta syksy on oikeastaan aika kiva vuodenaika. :) Täytyy käydä kurkkaamassa sun blogia.
PoistaTää on kyllä ihana :) Komppaan edellisiä, hienosti onnistut sisällyttämään tunnelman tekstiin.
VastaaPoistaPaljon kiitoksia!
Poista