Mielivaltaista

Nouseva taivas

Taivaalla kaksi aurinkoa, toinen laskee, toinen nousee,

ja allani järvenselkä sulaa elohopeaa.

Aamulinnut maalaavat taivaan ja pyyhkivät pois tähdet,

jotka tuikkeellaan johtivat minut tänne .

Minulla on kartoista viisain, ilmansuunnat luen tuulesta.

Kastan käteni pohjattomaan avaruuteen ja luon nahkani.

Synnyn uudestaan siipien havinassa

Ja tuulen kuiskeessa

enkä muista mielen likaa, en erota rantaa, taivasta ja vettä

enkä mikä on ihmisille oikein tai väärin.

Etsien

Kylmettyneenä vieraissa käsissä

Aamunkoitossa siipiesi värinä

Ja valo kaikissa persikan ja ruusun sävyissä.

Jos saisin pyytää, olisiko se liikaa vaadittu

että joku ohjaisi minut kotiin

Juopuneen, joka sammaltaen ja kompastellen

Hapuilee valveen rajoja.

Sillä mitä minä koskaan olen pyytänyt

paitsi vapautusta niistä kahleista,

jotka rakastaen itse kiedoin ympärilleni?

Mitä on ihmisen armo

tässä nousevassa taivaassa ja maassa.