maanantai 9. helmikuuta 2015

Runoja

Milloin

Milloin aloin pelätä
toista ihmistä?
Samaanko aikaan
kun aloin pelätä itseäni?
Ei minua opetettu siihen.
Olenko unohtanut
että olet unelma
josta en uskaltanut unelmoida.


Vesilasi

En tiedä
millaista on olla sinä
Ja siksi
palan halusta kysyä
vesilasista tarjottimellasi.


Iltapäiväsade

Olen synteettiset puut.
Oksennan, kunnes on palanut ranka
Olen liejua, valun, liian nuori näin rumaksi.
Olen otsarypyt ja ansaitsemattomia hymyjä,
tahdoton taivas ja särkevät silmät
ja haamuiksi imetyt ihmiset.


Auringonsäde

Puolisokeat silmät
hakeutuvat jälleen ikkunaan
terävämpinä kuin eilen
tai toissapäivänä
sillä hän on nähnyt taivaan.

5 kommenttia:

  1. Ihania. Jotenki niin täynnä tunnetta jokainen sana. ❤

    VastaaPoista
  2. Ensimmäinen on lempparini, jotenkin kolahti. Varsinkin tuo alku, tykkään!

    VastaaPoista
  3. Vesilasi ja Auringonsäde ovat pysäyttäviä. Niihin ei voisi lisätä mitään eikä ottaa pois. Hienoja kokonaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos! Molemmat olivat hyvin helppoja kirjoitettavia, ne tuntuivat olleen jo valmiiksi muodostuneita.

      Poista

Mitä mieltä olit? Kiitos kommentista!