Sekoitun öljyisiin ääniin, juopuneen miehen
houreeseen – olen unettomien William S. Burroughs, mutten kuitenkaan, olen
ruumiiton, ajasta ja tilasta irrallinen tyhjyyden muotoinen kappale.
Näkökenttäni kaukaisimmilla rajoilla erotan ohikiitävänä mätänevän, orgaanisen
aineksen lemun peittämän elämän valvemaailman, joka ei voi kilpailla kaikin
kuviteltavissa olevin kontrastein hermoratojen minua varten koristelemalle
synapsivirralle. Särkevät silmät ja niiden takana säkenöivät sateenkaaren
väriset tähdet. Absoluuttinen, puhekyvyn vievä väsymys, joka saa lihakset
nykimään marionettinuken raajojen lailla.
Vau tykkään tästä kovasti! Hienoja sanoja ja kuvailua :)
VastaaPoistaOi kiitos, mahtavaa kuulla!
VastaaPoista