Wiener Blut

   Mies kulkee nautiskelevan hitaasti läpi betoninkovien käytävien, mittailee tätä omien käsiensä luomusta, henkilökohtaista helvettiään ja taivastaan. Askeleiden rytmissä on ylitsepääsemättömän rivo kaiku. Ulkoa kengänpohjissa kulkeutunut tuore lumi varisee ja sulaa vähitellen kristallipisaroiksi kivilattialle. Ulkomaailmalla ei ole pääsyä tänne, se on eristetty ja muutettu toisarvoiseksi todellisuudeksi, jota käytävien seiniä koristamaan ripustetut enkelit tuskin enää muistavat. Peto jatkaa kulkuaan, määrätietoisesti, kuten aina. Pimeys on laskeutunut.