Kirjan keskiössä on Irandoustin nelihenkinen perhe: isä Amir - Iranissa kirjallisuudentuntija ja kielentutkija, Ruotsissa pitsakokki ja taksikuski - äiti Panthea, ydinfyysikko, jonka kulttuurinmuutos on pakottanut pätkätöitä tekeväksi lastenhoitajaksi, tytär Bahar ja pikkuveli Shervin.
Näiden hahmojen avulla Bakhtiari tuo maahanmuuttajien arjen lukijan silmien eteen. Se naurattaa, herättää ajatuksia ja pistääkin kipeästi monelta kohdin.
Kirjan pääteemana voisi pitää ennakkoluuloja, jotka eivät suinkaan rajoitu vain ruotsalaisten paheeksi. Romaanissaan Bakhtiari osoittaa hyvin konkreettisesti, kuinka turhauttavaa on tulla eritellyksi syntyperän ja ihonvärin mukaan ja kuinka eksoottisuuden ihannointikin on lopulta vain yksi ennakkoluulojen muoto. Tässä sukupolvien välinen kuilu kuitenkin on suurin; kun toisen polven maahanmuuttajat tuntevat itsensä jo läpikotaisin ruotsalaisiksi, heidän vanhempansa muistavat aina 'sen toisen maan', johon he tuntevat kuuluvansa. Kirjassa perheen vanhemmat ovat ikuisia maastamuuttajia, joilla on aina 'se toinen minä'. Tarinan kipeimmät tunteet kumpuavatkin vanhempien epäilyksistä, toiveista ja siitä, kuinka itseään ei voi sovittaa uuteen kulttuuriin sellaisena kuin joskus oli.
Kaiken kaikkiaan Mistään kotosin on lämmin, humoristinen ja itsesäälitön teos maailmasta, jonka voi nähdä aina toisin silmin. Teksti on tuoretta ja viihdyttävää, jopa koukuttavaa. Se kykenee antamaan lukijalleen oivalluksia stereotypioihin sortumatta, ja sivujuonista huolimatta tarina pysyy tiiviisti kasassa. Kokemuksena sitä voisi verrata lounastaukoon niin ihanan etnisessä ravintolassa Malmön sivukadulla.
