Sido käteni

   Edessä on satoja kilometrejä mustaa tietä. Napsautat Led Zeppelinin kovemmalle ja kosketat niskaani niin, että voin tuntea Madridissa laitattamasi kyntesi ihollani. Ne ovat tulenpunaiset. Väri sopii yhteen autosi kanssa. Se sopii yhteen asuntosi ja juomiesi drinkkien kanssa. Minä en sovi niihin, mutta en kysy mitään. En kysy, koska olen istunut kanssasi dyynillä Abu Dhabin valoja katsellen, juonut sampanjaa Fontana di Trevillä Roomassa ja viettänyt yön Berliinin punaisten lyhtyjen alueella. En kysy, koska vaikka kaikki minussa huutaa ulospääsyä, haluan uskoa, että tämä olen minä. Sinä olet tottunut uskomaan rahaan, et ihmisiin. Siksikään en kysy.