Hirviö

Kynsi tunkeutuu rintakehäni lävitse ja uppoaa seinään lapaluideni välissä. En voi raottaa silmiäni auringonnousua vasten.
  Tämä en ole minä.
Joku yrittää raapia tiensä ulos ohimoideni välistä, silmien yläpuolelta.
Kieleltäni vuotaa lämpöä repaleisille huulille. Hampaiden kärjet repivät jälleen jotain auki. En voi olla nuolematta niitä, vaikka kieleni on turta.
Karvas neste valuu leualtani maahan, vuotaa lammikoksi. Kyyristyn ja juon.
  Tämä en ole minä.
Kiven rosoinen reuna hyväilee sormiani. Nostan sen pääni ylle, melkein pudotan. Heitän.
Toinen kynsi on tehnyt tietään oikealta solisluulta oikeaan olkapäähän. Sillä ei ollut koskaan aikaa olla täydellinen.
Pimeän tultua annan kylmän ryömiä sisääni. 
Mitä turhia, nyt enää. Tämä olen minä.

                                ©Anni Taponen