Tyyny, anna minun tukehtua
niin kuin ei olisi enää aamua
vaan jo seuraava ilta ja hän
morfiini kadotus kuolema pimeä
Pimeässä huutaa joku äänettä
että toiset äänet olisivat hiljaa
Viime yön painajaiset valvovat yhä lakanoissani
ja peittävät kasvosi
Yövalo on sammunut
ja, niin,
toivon taas sen lakkaavan olemasta
kipu viha pelko päihtymys multa
ja näinä hetkinä niillä on kaikista eniten väliä
Liikaa,
en osaa sanoa, onko se liian vähän vai paljon,
mutta liikaa se on
Painan silmilleni lapsuuden satukirjat
ja toivon, että se menee ohi
"se menee ohi", he sanovat
Sulla on ihanan erinlainen blogi!:)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista"Viime yön painajaiset valvovat yhä lakanoissani
VastaaPoistaja peittävät kasvosi"
tää oli jotenkin kaikista kolahtavin ilmaus :) muutenkin kyllä hieno kokonaisuus, vaatii useampaan kertaan lukemista (mikä siis ei ole huono asia!)
Kiitos palautteesta! Tätä runoa oli todella impulsiivista kirjottaa ja halusin myös jättää sen sen näköiseksi, ei ihme, jos tulos on vaikeatajuinen. :D
PoistaKaunis teksti. Sulla on tosi mielenkiintoinen blogi, jota voisi alkaa seurailla. :>
VastaaPoistahttp://kristallikoruja.blogspot.fi/