Kahvila hiljenee selkäni takana, lounastaukoaan viettävien ihmisten aalto on kadonnut siniseen iltapäivään. Nurkkapöydän pukumies on vaihtunut seuralaisineen iäkkäämpään mieheen, jolla on niin hauras ääni, ettei sitä ollut kuulla kassajonossa. Viereisessä pöydässä nelivuotias on saanut syntymäpäivälahjansa ja mankuu palaamaan kotiin. Eläkeläisrouvien seurue törmää ovesta sisään.
Mitä hämärämmäksi ulkona käy, sitä vaikeammalta tuntuu lähteä. Saisinko ehkä jäädä yöksi valloittamaani nurkkapöytään? Nabokov teekuppini vierellä. Miten monella muulla tavalla päivänsä voisikaan viettää. En välitä tietää.
Kuvittelet seuraasi joukon satuolentoja, menninkäisiä baarien ovisyvennyksiin ja keijukaisia paljaiden puunoksien lomaan. Kävelet kävelemistäsi, oli suunta mikä tahansa, kunhan vielä ei tarvitsisi palata kotiin, neljän seinän sisään, aina samojen seinien.
Iltapäivä alkaa vaihtua kävellessäsi illaksi. Talvisen auringonlaskun värit ovat maalanneet taivaan, pakkanen kiristyy. Puut ovat mustia verisuonia viilenevää iltavaloa vasten, tie päämäärättömästi mutkitteleva käärme peltoaukean ja kuusimetsän rajalla, ja itse olet askel askeleelta väsyneempi. Et tiedä miksi, mutta jostain syystä päädyt aina rajapaikkoihin. Maailma hämärtyy illan sekoittaessa puiden latvat pastellinväriseen taivaaseen vesivärein.
Sun tyyli kirjottaa on lumoava! Tykkäsin etenkin tästä tekstistä tosi paljon :---) Wow.
VastaaPoistaKiitos! Mahtavaa, että joku teksti kolahti. :)
PoistaOi tämä teksti iski myös minuun selatessani muutaman läpi, tosi omaperäisesti kirjoitettu ja taiteellinen näkökulma :D
VastaaPoistaP.S tykkään sun bannerista, se on ihana :3
Kiitos, on aina kiva kuulla, mikä erilaisten lukijoiden mielestä toimii! Mukavaa, että tuo pelkistetty banneri miellyttää silmää. c:
Poista